keskiviikko 28. elokuuta 2013

Tästä se lähtee!

Minun SNY muisti minua tänään postikortilla. Katsokaatten:


Onpas kaunis kortti! Vitsi, miten jänskättää tämä syksy ja mitä kaikkea se sisällään pitää. SNY:ni kirjoitti, että on jo miettinyt kovasti tulevia paketteja. Täällä mielenkiinnolla odotetaan, mitä kaikkea mahdat keksiä. Mutta siis avoimin, innostunein mielin olen mukana!
 
By the way, huomasin, että kortti oli Tampereen postileimalla. Se on minun (meidän) opiskelukaupunki ja kaupungista on ihania muistoja sen kuuden vuoden ajalta, mikä siellä tuli asusteltua. =)

Jännäilyterkuin,
Tiina

Mistä on pienet pojat tehty?

Etanoista, sammakoista, koiranhännän tupsukoista.
Niistä on pienet pojat tehty.
 
(Tämän tietää jo Typykin, ja tietysti vastaavan lorun pienistä tytöistä.) Vauvat on tehty myös vauvaneuleista, jotka ovatkin meidän perheessä olleet kovassa käytössä jo esikoisen vauva-aikanakin. Nyt toki kesäaika ja ihana lämmin kesä ovat vaikuttaneet siihen, että ei ole edes pieniä menneinä kuukausina tarvinnut ylivaatettaa.
 
Täytyi sitä pienelle tulokkaallekin jotain saada aikaiseksi, että ei toinen myöhemmin ajattele, että sitä vaan on isolle siskolle neulottu, mutta hänelle ei. Eli pari pientä, "omaa" neuletakkia olen saanut aikaiseksi. Tuo vihreäsävytteinen on kevään aikaansaannoksia ja siniraidalliseen ompelin napit viime viikolla. 
 

malli: Drops design
puikot: öööö, oisko ollut 2,5 mm bambuinen pyörö
lanka: Austermann Royal (vihreä) ja teetee Helmi (valkoinen)
napit: Karnaluksista, mummon tuliaisia
 

 
Takki onnistui hyvin ja ekan kerran tein oikeastaan noita lyhennettyjä kerroksia, joilla tuon takin muodon sai nätisti kellottamaan. Ja tämähän neulottiin poikittain, ja ommeltavia saumoja ei juurikaan jäänyt.
 
Mutta se koko. Tein ohjeen pienimmällä silmukkamäärällä eikä langantiheyksien yms pitänyt paljon poiketa alkuperäiseen, tai just niinpäin, että näillä langoilla koko olisi vähän pienempi (en siis jaksanut taas mitään koetilkkua neuloa. Olisi ehkä kannattanut...). No, tämä on niin reilu, että odottaa vielä kaapissa käyttöä. Ja veikka on siis iso, oikea big boy. Nyt liki 4 kk iässä painoa alkaa olla 8 kg ja pikku hiljaa olen alkanut ottaa käyttöön 74 cm kokoa olevia vaatteita. Onni tässä onnettomuudessa oli se, että on tosiaan ollut lämmin kesä ja syksyllä tämä on passeli ja silloinhan se vasta alkaakin se villavaatteiden kulta-aika!

Tuota vihreää lankaa täytyy vielä hehkuttaa. Melkoista ihanuutta tämä:60 % merinovillaa, 20 % polyamidia, 10 % silkkiä ja 10 % kashmiria. Oi joi, tätä herkkua olisi vielä muutama kerä jäljellä, täytyypi laittaa vaikka kauluri niistä tulille. Tämäkin oli mummon Karnaluksin tuliaisia.

Sitten tämä toinen neuletakki. Tämä on ollut hyllyssä odottamassa nappeja liki kuukauden. Nyt ryhdistäydyin, kun totesin, että muuten sitä ei paljon tarvitse kohta käyttää, kun mies kasvaa siitä ulos.


malli: silmukkamäärät ja mitat Novitalta, raitoja laitettu oman mielen mukaan
puikot: 3 mm bambuinen pyörö
lanka: Novita Bambu
napit: Maijukasta Haminasta
 
Tästäkin langasta täytyy lausua jokin kommentti. Ihanan pehmoista, oikeaa vauvalankaa. Ainoa, että neuletuntuma vähän tökki, kun mun käsissä tämä halkeili jonkin verran neulottaessa. Onkohan jollain muulla ollut samaa ongelmaa? Mutta ihanan tuntuista, pehmoista ja sileää.
 
Tässä jotain neuleita tällä erää. Typyllekin on tulilla jotain sängynpeittoa ja itselle neuletakkia, jospa niistä lisää sitten ensi kerralla. Ja ai juu, mäkin olen löytänyt trikookuteesta virkkauksen. Yksi matto on melkein klar!
 
Terkuin,
Tiina

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Täällä taas

Täällä ollaan, vuosi tai oikeastaan reilukin on vierähtänyt ihan hujauksessa. Täällä on ollut melkoinen vuosi, huh.
 
Suurin syy tuohon melkoisuuteen on pieni pojanpallukka, pikkuveikka, joka syntyi toukokuun alussa. Vuosi sitten elokuussa, kun aloin häntä odottamaan, alkoikin oikea oksennusmaraton. Minä kuulun valitettavasti siihen vajaaseen yhteen prosenttiin naisista, joilla raskauspahoinvointi on ihan tolkutonta. Viime syksy meni oksentaessa, tiputuksessa, sairaslomalla, jotenkin arkirutiineista yrittäen selvitä. Pahoinvointi jatkui kyllä loppuun asti, mutta onneksi sentään pahin oli jouluun mennessä ohi. No, vaikean raskauden jälkeen kuitenkin tuli ihanan ihana palkinto, kun poitsu vapun jälkeen syntyi. =) Pikkuveikka on ollut suurelta osin helppo vauva ja arkea täällä pikku hiljaa opetellaan, kun kaikki kerhot yms. ovat syksyn osalta pyörähtäneet käyntiin. Me siis täällä kolmestaan arjesta nautitaan Typyn ja vauvan kanssa, isi on jo lomien jälkeen patisteltu töihin.
 
Vaikka  kädet ovat kohtuullisen täynnä, niin päätin kuitenkin ilmoittautua mukaan syksyn SNY-kierrokselle. Järkeilin, että jotta pää pysyisi edes jokseenkin selväjärkisenä, niin äiti tarvitsee jotain omaakin harrastetta ja puuhaa. Aikaisemmilla kierroksilla minulla on ollut tosi kivoja SNY-ystäviä, toivottavasti nytkin. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä syksy tuo tullessaan! =)

 
Vaikka puuhaa on ollut kaikenmoista, niin on täällä sentäs neulottu ja virkattukin. Kun tästä aikaannun, niin jonkinmoista kuvakavalkadia on tulossa. Tällä hetkellä on kesken useampikin työ (kuten tavallista =), isompaa ja pienempää. Yritän postailla niitä tällä viikolla sitten.
 
Terkuin, Tiina