Ahkera postipoika ja sukkia

Meidän postipojalle on tullut töitä. Johtuen minun aktiivisesta sny:stäni. Sain toissa päivänä välimuistamisen, kattokaatten.

 

Posti toi mukanaan kirjelappusen ja tuommoisen avaimenperän, johon saa piilottaa jotain mukavaa. Minä sinne heti laitoin lapsukaisten kuvat, kun samaisena postipäivänä tuli myös iso nippu valokuvia.

 

 

Tämä oli ihana ja roikkuu jo mukana avainnipussani. Kiitos, mahtava sny! =)

 

*****

 

Täällä on välillä tehty jotain linjalla "keep it simple". Eli sukkia lapsille. Ensin valmistuivat Typyn sukat ja heti perään Pikkuveikan omat. Kauhean maanittelun ja lahjonnan jälkeen tyttö suostui omansa laittamaan ehkä minuutiksi jalkaan. Näkee niistä nyt ainakin tuon pitsikuvion.

 

Karkkiraidat

 

malli: omasta päästä, pitsineulekuvio napattu jostain Novitan vanhasta mallista, koko n. 26 (40 s)

puikot: 3,5 mm bambuiset sukkapuikot 

lanka: Novita 7veljestä

 

 

 

 

Piristystä harmaan keskellä

 

malli: omasta päästä, koko n. 22 (40 s)

puikot: 3,5 mm bambuiset sukkapuikot

lanka: Novita 7veljestä

 

 



Olipa välillä kiva tehdä jotain, kun valmistui nopeasti, ei tarvinnut liikaa miettiä ja lopputulos oli taattu. Taidan suihkia sukkia lisääkin tässä syksyn harmaudessa.

Huopautuu

Typyn ollessa vauva tuli vastaan varsitöppösten ohje. Siis sellaisten, joissa on joustinneuleinen varsi ja huovutettu töppösosa. Silloin ehdin yhden sellaisen väsäämään, mutta siitä tuli kaikkinensa väärän kokoinen. Nyt uusi yritys, kun on uusi käyttäjäkin ja tuollaiselle 4 kk vanhalle ne olisivat syksyksi juuri omiaan, kun kenkiä ei vielä tarvita, mutta jotain lämmintä kyllä.

Mutta nyt siis. Varsi on neulottu seiskaveikasta ihan 1o, 1nperiaatteella. Silmukoita oli 36 kpl. Teräosaan kavensin joka puikolta yhden silmukan pois ja näillä 32 s on neulottu huopautuvasta langasta terät. Lopputulos ennen pesukoneeseen hyppäämistä näyttää tältä.

 

 

Tuo pesukoneessa huovuttaminen on aina melkoista onnen kauppaa ja yhtään ei tiedä millainen lopputulos oikein mahtaa olla. Ensinnäkin, nyt lanka huopui todella hyvin ja lopputulos on tiivis ja tasainen, kaunis sanoisin. Typy "käytti" langan vyötteen ja ihan tarkkaan en nyt todellakaan muista, mikä tuo lanka oli nimeltään. Samo Palett muistelisin, onko sellaista kenties olemassa?!

 

Nyt jos vielä uudet tekisin, niin taas kantapään kerroksia voisi vähentää. Olen saman todennut aiemminkin. Näiden vauvojen kantapäät ovat kyllä niin onnettoman pieniä, että teen aina liian ison kantapään. Tuo isompien sukkien perusohje ei tässä kohtaa kyllä toimi.

 

 

Veikan töppöset

malli: täältä soveltaen

puikot: 3,5 mm bambuiset sukkapuikot sekä 4 mm sukkapuikot

lanka: Novita 7veljestä ja Samo Palett (?)

 

 

Lankaahan sitten jäi sellainen hassunkokoinen nöttönen, mitä ei millään jaksanut tunkea takaisin kaappiin jo ennestään paljouttaan pursuaviin lankalaatikoihin. Siitä syntyi virkaten sitten tällainen.

 

 

Taakse ompelin palan muovikassia ja ei kun pesukoneeseen.

 

 

Ulos tuli tällainen:

 

 

Ja kodin se löysi minun uuden teekannun alta. Mä olen löytänyt kanssa viimein kirpputoristelun. Tai ainakin aina silloin tällöin tulee piipahdettua ja jotain löydettyäkin. Tällainen lähti mukaan jokin aika sitten ja nyt minullakin on oma teepannu. Ja sille alunen. =)

 

 

Tässä vielä pullantuoksuisia tunnelmakuvia. Nuuh nuuh, maistuis varmaan teillekin =).

 

 

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille ja syksyisen pirteää viikon alkua!

 

Toivoopi Tiina

Syksy saapui...

Hyvää ei tällä kertaa tarvinnut edes odottaa. Nimittäin eilen ovikello soi, ja kerkesin jo kirota meille tulossa olleen sähkärin, kun nimenomaan oli sovittu, että ei soita ovikelloa, koska lapset ovat päiväunilla. Kiukku haihtui kyllä nopeasti, koska siellä olikin postimies mukanaan tämän kuun sny-paketti. Sanoi, että ajatteli kysyä, josko meillä oltaisiin kotona niin ei tarvi sitten postista erikseen lähteä hakemaan. Ihana ihana posteljooni. Eivätkä edes lapset heränneet! =)

 

 

 

Paketista paljastuikin kaikkea ihanuutta. Erityinen superihanuus on vyyhti Pirtin kehräämön karstalankaa ja sen kaveriksi paketista paljastui kerällinen ihan juuri samansävyistä Jannea. Jannea olen joskus neulonutkin, mutta tuo karstalanka on ihan uusi tuttavuus. Ehdottelit, että jos näistä vaikka pipon taikoisi. Saas nähdä, minun silmiini tuo lanka alkoi heti kuiskutella virkkaustuulia =). Lisäksi paketista ihana käsinkirjoitettu kirje, herkkuja itselle ja vähän muillekin ja nenäliinoja. Toivottavasti niitä ei tosiaan liikaa tarvittaisi (kuten kirjoitit). Meillä on kyllä flunssakausi korkattu, lapset ovat sairastaneet viimeisen viikon putkeen. Peräkkäin tietenkin. Pienempi sai oikein keuhkoputkentulehduksen ja mä olen nyt sen rohinaa kuunnellut viikon. Nyt onneksi jo helpottaa.



 

Mutta katsokaatten vielä tuota ihanuutta. Ihanaa lankaa ja mitkä upeat syksyiset värisävyt! Kiitos sinulle SNY-ystäväni, onnistuit tosiaan ilahduttamaan minua tämän kuun paketillasi! Kiitoskiitoskiitos!

 

 

Tästä se lähtee!

Minun SNY muisti minua tänään postikortilla. Katsokaatten:

Onpas kaunis kortti! Vitsi, miten jänskättää tämä syksy ja mitä kaikkea se sisällään pitää. SNY:ni kirjoitti, että on jo miettinyt kovasti tulevia paketteja. Täällä mielenkiinnolla odotetaan, mitä kaikkea mahdat keksiä. Mutta siis avoimin, innostunein mielin olen mukana!

 

By the way, huomasin, että kortti oli Tampereen postileimalla. Se on minun (meidän) opiskelukaupunki ja kaupungista on ihania muistoja sen kuuden vuoden ajalta, mikä siellä tuli asusteltua. =)

Jännäilyterkuin,

Tiina

Mistä on pienet pojat tehty?

Etanoista, sammakoista, koiranhännän tupsukoista.

Niistä on pienet pojat tehty.

 

(Tämän tietää jo Typykin, ja tietysti vastaavan lorun pienistä tytöistä.) Vauvat on tehty myös vauvaneuleista, jotka ovatkin meidän perheessä olleet kovassa käytössä jo esikoisen vauva-aikanakin. Nyt toki kesäaika ja ihana lämmin kesä ovat vaikuttaneet siihen, että ei ole edes pieniä menneinä kuukausina tarvinnut ylivaatettaa.

 

Täytyi sitä pienelle tulokkaallekin jotain saada aikaiseksi, että ei toinen myöhemmin ajattele, että sitä vaan on isolle siskolle neulottu, mutta hänelle ei. Eli pari pientä, "omaa" neuletakkia olen saanut aikaiseksi. Tuo vihreäsävytteinen on kevään aikaansaannoksia ja siniraidalliseen ompelin napit viime viikolla. 

 

malli: Drops design

puikot: öööö, oisko ollut 2,5 mm bambuinen pyörö

lanka: Austermann Royal (vihreä) ja teetee Helmi (valkoinen)

napit: Karnaluksista, mummon tuliaisia

 

 

Takki onnistui hyvin ja ekan kerran tein oikeastaan noita lyhennettyjä kerroksia, joilla tuon takin muodon sai nätisti kellottamaan. Ja tämähän neulottiin poikittain, ja ommeltavia saumoja ei juurikaan jäänyt.

 

Mutta se koko. Tein ohjeen pienimmällä silmukkamäärällä eikä langantiheyksien yms pitänyt paljon poiketa alkuperäiseen, tai just niinpäin, että näillä langoilla koko olisi vähän pienempi (en siis jaksanut taas mitään koetilkkua neuloa. Olisi ehkä kannattanut...). No, tämä on niin reilu, että odottaa vielä kaapissa käyttöä. Ja veikka on siis iso, oikea big boy. Nyt liki 4 kk iässä painoa alkaa olla 8 kg ja pikku hiljaa olen alkanut ottaa käyttöön 74 cm kokoa olevia vaatteita. Onni tässä onnettomuudessa oli se, että on tosiaan ollut lämmin kesä ja syksyllä tämä on passeli ja silloinhan se vasta alkaakin se villavaatteiden kulta-aika!

Tuota vihreää lankaa täytyy vielä hehkuttaa. Melkoista ihanuutta tämä:60 % merinovillaa, 20 % polyamidia, 10 % silkkiä ja 10 % kashmiria. Oi joi, tätä herkkua olisi vielä muutama kerä jäljellä, täytyypi laittaa vaikka kauluri niistä tulille. Tämäkin oli mummon Karnaluksin tuliaisia.

Sitten tämä toinen neuletakki. Tämä on ollut hyllyssä odottamassa nappeja liki kuukauden. Nyt ryhdistäydyin, kun totesin, että muuten sitä ei paljon tarvitse kohta käyttää, kun mies kasvaa siitä ulos.

malli: silmukkamäärät ja mitat Novitalta, raitoja laitettu oman mielen mukaan

puikot: 3 mm bambuinen pyörö

lanka: Novita Bambu

napit: Maijukasta Haminasta

 

Tästäkin langasta täytyy lausua jokin kommentti. Ihanan pehmoista, oikeaa vauvalankaa. Ainoa, että neuletuntuma vähän tökki, kun mun käsissä tämä halkeili jonkin verran neulottaessa. Onkohan jollain muulla ollut samaa ongelmaa? Mutta ihanan tuntuista, pehmoista ja sileää.

 

Tässä jotain neuleita tällä erää. Typyllekin on tulilla jotain sängynpeittoa ja itselle neuletakkia, jospa niistä lisää sitten ensi kerralla. Ja ai juu, mäkin olen löytänyt trikookuteesta virkkauksen. Yksi matto on melkein klar!

 

Terkuin,

Tiina

Täällä taas

Täällä ollaan, vuosi tai oikeastaan reilukin on vierähtänyt ihan hujauksessa. Täällä on ollut melkoinen vuosi, huh.

 

Suurin syy tuohon melkoisuuteen on pieni pojanpallukka, pikkuveikka, joka syntyi toukokuun alussa. Vuosi sitten elokuussa, kun aloin häntä odottamaan, alkoikin oikea oksennusmaraton. Minä kuulun valitettavasti siihen vajaaseen yhteen prosenttiin naisista, joilla raskauspahoinvointi on ihan tolkutonta. Viime syksy meni oksentaessa, tiputuksessa, sairaslomalla, jotenkin arkirutiineista yrittäen selvitä. Pahoinvointi jatkui kyllä loppuun asti, mutta onneksi sentään pahin oli jouluun mennessä ohi. No, vaikean raskauden jälkeen kuitenkin tuli ihanan ihana palkinto, kun poitsu vapun jälkeen syntyi. =) Pikkuveikka on ollut suurelta osin helppo vauva ja arkea täällä pikku hiljaa opetellaan, kun kaikki kerhot yms. ovat syksyn osalta pyörähtäneet käyntiin. Me siis täällä kolmestaan arjesta nautitaan Typyn ja vauvan kanssa, isi on jo lomien jälkeen patisteltu töihin.

 

Vaikka  kädet ovat kohtuullisen täynnä, niin päätin kuitenkin ilmoittautua mukaan syksyn SNY-kierrokselle. Järkeilin, että jotta pää pysyisi edes jokseenkin selväjärkisenä, niin äiti tarvitsee jotain omaakin harrastetta ja puuhaa. Aikaisemmilla kierroksilla minulla on ollut tosi kivoja SNY-ystäviä, toivottavasti nytkin. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä syksy tuo tullessaan! =)

 

Vaikka puuhaa on ollut kaikenmoista, niin on täällä sentäs neulottu ja virkattukin. Kun tästä aikaannun, niin jonkinmoista kuvakavalkadia on tulossa. Tällä hetkellä on kesken useampikin työ (kuten tavallista =), isompaa ja pienempää. Yritän postailla niitä tällä viikolla sitten.

 

Terkuin, Tiina

Hulinaa

Tervehdys pitkästä aikaa (onko edellisestä päivityksestä tosiaan jo rapiat kaksi kuukautta?!)!

Täällä aletaan ymmärtää pikku hiljaa, mitä tarkoitetaan elämän "ruuhkavuosilla". Kun mylly pyörähti käyntiin siinä huhtikuun alussa, niin ei meinaaa arkirutiinien välissä tehdä oikein yhtään mitään. No, neuloa vähän. ;)

Typy aloitti perhepäivähoitajalla päivähoidon pari kuukautta sitten ja se on lähtenyt sujumaan hienosti! Toki jotain pieniä rutinoita on kuulunut jossain välissä, mutta nyt olemme päässeet siihen tilanteeseen, että tyttö menee aamulla ovesta sisään mielellään, hoitotätin syliin ja vilkuttaa iloisesti sieltä. Oi, miten ihanaa! =)

No, se negatiivinen puoli on sitten sairastelu. Korvatulehdus on jyllännyt jo yli kaksi kuukautta kolmesta antibioottikuurista huolimatta ja perjantaina on sitten korvien putkitus edessä. Toivottavasti tämä toisi avun! Sinänsä tämä korvakierre ei ollut yllätys, koska isänsä on ollut melkoinen korvalapsi aikoinaan. Ensimmäinen vatsatauti sairastettiin sitten sairaskierteen huipuksi koko perheen voimin viime viikolla, YÖK! Siitä on nyt toivuttu, tulipa tehtyä huushollin kevätsiivous samassa, kun käytin pullon Klorinia pöpöjen karkoitukseen. Hus, pysykäättekin poissa!

Se, mikä tästä arjesta on tehnyt tuon sairaskierteen kanssa erityisen haastavaa, niin on työt. Niitä on tehty, paljon. Isännän kanssa vaihdetaan monesti vuoroa lennossa ja kyllä aika, joka oltaisiin yhdessä kotona niin on todella kortilla. Onneksi loma alkaa kahden viikon päästä ja sitten saa olla kuusi viikkoa vapaa kuin ellun kana. Fan-tas-tis-ta!

Neulottu on kuitenkin monenmoista. Tuntuu, että sillä pystyy jotenkin purkamaan stressiä ja pysyy järjissään. Valmistunut on vaikka mitä, mutta suurin osa on kuvaamatta vielä. Niitä sitten myöhemmin.

Mutta luvassa on siis:

- liivi itselle, piti tulla empire-tunika. ei sitten tullut ja tän hetkisen fyysisen habituksen kanssa näyttää lähinnä äitiysvaatteelta (toim. huom. en ole raskaana). Jotain tarttis tehdä - itselle, neule on hyvä.

- kesäjakku (tms) itselle. Me like it!

- villatakki Typylle, nappeja vielä uupuu

- lapaset Typylle

Työn alla sukkia ja huiveja. Selkeesti mun parin vuoden sukkamania on väistymässä ja kaikki huiviohjeet huutelevat kaihoisasti. Niitä sitten tikutellaan luultavasti tänä kesänä. Niin ja juu, lankalakko on rikottu. Kesti se neljä kuukautta, eikös ole aika hyvä? Ja nyt ei sentäs ole tehty mitään holtittomuuksia ;).

Palataan pian!

-Tiina-

Lomasaldo

"Oksalla männyn istuvi paakku,

ei se ole harakka eikä varis vaakku,

kuunnellaan, mitä se puhuu,

sehän sanoo: HUHUU "

Typyn lorupussissa on tällainen ihkuruno (en tiedä kirjoittajaa, mutta kaikki kunnia hänelle). Runon hengessä viimeisimpänä lomatuotoksena valmistuivat pöllösukat. Koko on miehen (~43) ja lahjalaatikkoon nämä menevät, saaja on kyllä jo mielessä. Lankana oli varastoista löytynyt Novitan Pöllö-lanka (7 veikkaa tämä). Tuosta seiskaveikkapaksuudesta on kyllä nopea neuloa, mutta omaan makuun se on kyllä vähän paksua. Värit olivat toki kauniit ja raidat juoksivat todella tarkasti ja sukista tuli keskenään just eikä melkein samanlaiset. Jeejee, joskus onnistuu. Kantapäät tein yksivärisestä harmaasta seiskaveikkasesta, kun hieman epäilin yhden kerän riittävyyttä sukkiin. Saattoi olla ihan hyvä valinta, ei sitä ainakaan olisi paljoa jäänyt, jos olisin myös kantapäät tikuttanut tuolla samalla langalla. Malli on Novitan syksyisestä sukkalehdestä, malli ö. Eikös hyvin trimmaa pöllön kanssa.

malli: Novitan sukkalehti 2011, malli ö

puikot: 3,5 mm bambuiset sukkapuikot

lanka: Novitan pöllö

fiilis: iisi biisi, jota tehdessä ei tarvitse ihmeitä funtsia, vaan voi vaan antaa puikkojen laulaa

Meidän lomahan on tietyssä mielessä mennyt ihan penkin alle, Typy on ollut koko ajan kipeenä eikä olla päästy täältä neljän seinän sisältä mihinkään. Kaiken muun huvin lisäksi mä olen ollut tän viikon tällainen "tilapäinen" yh, kun miehellä on kaikki reisut ja muut sattuneet samalle viikolle. Tänään kotiutuu ja kyllä täällä jo odotetaan naisissa isiä kotiin. Jee jee =) No, Typyllä on vieläkin kuumetta, vaikka sai perjantaina antibiootin korvatulehdukseen. Ei siis varmaankaan ole purrut. Huomenna pitäisi aloittaa päivähoito, mutta meillä se alkaa sitten "lapsi sairaana" meiningillä. Eipä pääse tulemaan kummankaan työnantajalle mitään liian ruusuista kuvaa tästä lapsiperheen elämästä.

Muutakin on neulottu. Typy sai kaulurin. Tämä oli ainakin kuukauden kesken, kun en saanut aikaiseksi neuloa viittä viimeistä kerrosta. Tässä tämä nyt olisi. Lanka on mummolta saatua Regia Silkiä, Typy omistaa tuosta samasta ihanan villapuvun (handmade by mummo). Alkaa olla setti aika complete.

malli: samalla tämä on tehty kuin tämä ja nämä

puikot: 2,5 mm bambuiset sukkapuikot ja metallinen pyörö (40 cm)

lanka: Regia Silk

fiilis: aivan mahtavan tuntuinen lanka ja malli on loistava. Istuu pienelle hienosti ja kaula ja hartiat ovat lämpöisessä.

Sitten pienet sukat. En vielä osaa oikein päättää, menevätkö lahjalaatikkoon vai Typyn käyttöön. Vielä ovat kuitenkin vähän isot.

malli: omasta päästä, 48 s

puikot: 2,5 mm bambuiset sukkapuikot

lanka: Maija

fiilis: helppoa ja nopeaa. Ensimmäinen kokemus Maija-langasta, mutta tuskin viimeinen.

Näiden lisäksi loman aikana on valmistunut vielä liivi itselle. Siitä ei ole vielä kuvia, joten bloggaus jää toiseen kertaan. Olipahan tässä jo tälle kerralle tavaraa, tuntuu siltä, että mitään ei ole tullut lomalla tehtyä, mutta olenhan minä näköjään neulonut jos jonkin verran. Ja ommellutkin jotain lahjaksi menevää, mutta siitäkin kuvia sitten myöhemmin. Eli eikös tämä ollut sitten ihan hyvä loma, vaikka fiilikset ei ihan katossa tuon pienen nuhanenän kanssa ole olleetkaan (ei siinä nuhassa mitään, mutta kun huutaa kaikki yöt niin ei ole oikein kellään kivaa). No, tänään vedetään isännän kanssa pitkää tikkua, kumpi jää huomenna kotiin.

Mukavaa viikon alkua kaikille!

~Tiina~





Lomalla

Täällä on lomailtu koko viikko, mutta vasta nyt ehdin koneen ääreen. Syynä on ärhäkkä kevätflunssa, joka kaatoi ensin Typyn ja nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että minäkin siitä osani vielä saan. Plääh. Siis meillä ei kukaan ole sairastanut koko talvena ja nyt sitten viikko alkoi flunssa kourissa. Kuinka huono tuuri sitten voi siis olla?! Nyt sitten on nukuttu huonosti ja päivisin äitillä on todellinen sylivauva, joka huutaa välittömästi joutuessaan lattialle.

Parit sukat on valmistuneet, jo viime viikolla. Molemmat parit menivät lahjaksi, ensimmäiset kaverien pienelle poikavauvalle. Ei sitä enää meinaa muistaa, miten pieni se vastasyntynyt voikaan olla. Aika hurjaa, koska siitä vauva-ajasta ei ole kuitenkaan kuin vuosi.

malli: omasta päästä, 48 s

puikot: 2,5 mm bambuiset sukkapuikot

lanka: Regian ???

fiilis: pieni on kaunista =)

Toiset sukat valmistuivat Typyn kummitädin syntymäpäivälahjaksi. Lanka on viime kesänä Sveitsin tuliaisina kotiutunut Jawoll Magic, vyöte on hukassa niin en muista valmistajaa. Kamerasta oli patterit loppu, joten nopeasti nappasin kuvan kännykällä ennen pakettin sujauttamista. Laatu on sitten sen mukainen...

malli: omasta päästä, 60 s

puikot: 2,5 mm bambuiset sukkapuikot

lanka: Jawoll Magic

fiilis: väriterapiaa!

Tuo lanka oli jännää, värit tulivat kaiken aikaa vähän eri järjestyksessä ja niinpä niiden täsmääminen ei oikein onnistunut. Ehkä sieltä olisi joku säännönmukaisuus löytynyt, jos olisi kerää hieman pidemmälle vielä neulonut. Loppunöttönen on tallessa, eiköhän siitä vielä jotain lapasia tms aikaiseksi saada.

Eilen Typyn vetäessä sikeitä pihalla kaivoin sisäisen askartelijan esiin ja tehtailin muutaman kortin varastoon. Tuntuu, että kaiken aikaa olisi tarvetta jos jonkinmoiselle kortille ja varastot ammottavat tyhjyyttään. Tässä niihin hieman täytettä.

Täällä viikko jatkuu siis nuhaisissa tunnelmissa. Taidan hylätä kaikki suuret suunnitelmat tehdä sitä ja tätä ja sen sijaan käpertyä sohvan nurkkaan neulomaan niin pitkäksi aikaa, kunnes pikkuneiti herää ulkoa unilta.

~Tiina~

Uusia haasteita

Huh hulinaa, onpahan ollut touhun täyteinen viikko. Sairaslomat on tällä erää selätetty ja töissä painettu. Sitten Typyn päivähoitokuviot selviävät pikku hiljaa, pääsee tuohon suht lähelle perhepäivähoitajalle. Viikolla käytiin tutustumassa ja ihan hyvältä vaikutti. Äitiä hirvittää pienen hoitoon vieminen, yritän vielä olla aktiivisesti ajattelematta asiaa... Yksi kuukausi vielä pienellä kotona.

Kahdet sukat on valmistuneet viimeisen bloggauksen jälkeen. Ensinnäkin unisukat itselle syksyllä SNY:ltäni saamista Dropsin Fabel-langoista. Ohje on edelleen siitä Tähkäpää kirjasta. Tällä kertaa Bones. Nää on kyllä niin mua!

malli: Bones, malli kirjasta Tähkäpää ja muut lempineuleet, Ilona Korhonen ja Jenni Österman, 63 s (koko ~39)

puikot: 2,5 mm ruusupuiset sukkapuikot

lanka: Drops Fabel 

fiilis: turkoosinsävyjä ja kauniita unia!



Typylle taas sukat. Jalka kasvaa kauheaa vauhtia ja vanhat alkavat olla pieniä yhtä paria lukuunottamatta. Eilen löydettiin kirpparilta saappaat, hienot punaiset nokialaiset kokoa 21! Niillä kelpaa kuralätäköissä läträtä ja nyt on sukkiakin, ettei varpaat palele =).

malli: omasta päästä, 48 s

puikot: 3,0 mm bambuiset sukkapuikot

lanka: Novita Nalle kukkaketo "orvokki" 

fiilis: violetti ja oranssi ne yhteen soppii...

Otsikko lupaili niitä uusia haasteita. Tuossa jokin kuukausi sitten törmäsin tähän ja heti mielen sopukoista tuli muistoja lapsuudesta, lautoja oli kotona, Mummo niillä nimittäin teki nauhoja. Häneltä nyt sitten kysymään, josko hän muakin opettaisi. Kirjastosta lainasin Maikki Kariston uuden Lautanauhat-kirjan ja eilen sitten päästiin alkuun. Loimen luonti harjoiteltiin kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla tuli tuplamäärä lankoja. No, harjoitus tekee mestarin. Nauhaa on nyt jotain 30 cm, kutomista tuo muistuttaa tosi paljon. Tosi, tosi kivaa ja jälki on nättiä! =) Tähän puuhaan pätee myös se sääntö, mikä kutomiseenkin: itse työtä tekee nopeasti, alkuvalmisteluissa on vaan kaamea vähti!

Tästä projektista sitten lisää tuonnempana! Saattaapi vaikka jäädä koukkuun... ;)