Salaisuuksien aika ohi

Taas se hauskuus on ohi tältä syksyltä, SNY-kierros nimittäin. Eilen illalla palattiin kotiin mummulareissulta ja postilaatikossa oli terveisiä SNY:ltä. Joulukuun pakettihan se siellä.

Meidän mummulareissu ei sitten mennyt kuin Strömsössä, ei. Torstaina lähdettiin auto pakattuna (joululahjoineen kaikkineen) ja lapset kärsimättöminä painamaan kohti Kymenlaaksoa. Auto sitten päätti sanoa sopimuksensa irti Salon ja Lohjan puolivälissä. Onneksi isännällä oli hoksottimet kohdallaan ja tuuriakin matkassa, että pääsi liruttelemaan rampille eikä tarvinut pienten lasten kanssa jäädä odottamaan apua moottoritien vilinään. Siinä sitten hetki vierähti ennen kuin saatiin auto hinaukseen ja uusi tilalle. Lapsille kyllä kunniamaininta, hienosti jaksoivat. Takaisin kotiin meidän piti tulla vasta tänään, mutta tämän autosäädön takia tultiinkin jo eilen. Me varmaan joudutaan vielä autokaupoille tässä ennen joulua, ei hyvä.

Mutta iloisempiin asioihin. Onneksi postilaatikosta löytyi mieluisia terveisiä SNY:ltä, ihana paketti taas kaikkinensa.

Tässä se koko komeudessaan. 3 kerää (pussia) Hahtuvaista, Maisan joulu, suklaata, kanelia, sokerikuorrutetta ja kortti.

Ihania huovutusvilloja ja ihan meidän värejä nuo valkoinen ja harmaa. Ja pinkkiin vivahtavaa punaista. Suloista. Näistä täytyy Typyn kanssa askarrella vielä ennen joulua jotain.

Taas oli lapsia muistettu. Kiitos kaunis pienten puolesta! Tämä on nyt katsottu jo kolmeen kertaan ja hyväksi havaittu. Viimeisenä muisti ennen nukkumaanmenoa nyt illallakin tyttö vielä, että saako sitten huomennakin katsoa varmasti Maisaa.

Näitä herkutellaan ihan kohta miehen kanssa, glögin kaverina. Nam nam.

Pakettien takaa paljastui Marelo blogista Mahen maailma. Yhtään en osannut aavistaa, kuka pakettien takana mahtaisi olla. Lämmin kiitos sinulle tästä syksystä. Olet ollut aivan ihana SNY! =)

Meillä on jo ihan joulu. Olen niiiiin nauttinut tästä vuodesta, kun on saanut olla lasten kanssa kotosalla ja puuhailla ja laittaa kaikkia joulujuttuja rauhassa. Joululahjatkin ovat jo hyvällä mallilla, että nyt vaan saa laittaa omaa joulua pala palalta valmiiksi. Pipareita leivotaan tällä viikolla jo kolmannen kerran. =) Mihin ne mahtaa oikein kadota?!

Täytyy esitellä vielä täälläkin tämä heräteostos. Olivat ihan sikahintaiset, mutta eikös olekin aika ihanat neulojan joululahjat? =)

Maanantaiterkuin,

Tiina

Päivän pelastus!

Ihana SNY!

Tänään ei olisi oikein parempi päivä voinut olla SNY:ni muistamiselle. Typy otti aamulla kolarin potkumopon kanssa. Tai teki mopoineen komean kuperkeikan. Tuloksena yksi haljennut huuli ja yksi lohjennut hammas. Molemmat yläetuhampaat heiluvat kyllä nyt komeasti. Hammaslääkärireissuhan se siitä tuli ja äiti kyllä jännäsi, miten se tuollaisen vajaan kolme vuotiaan kanssa mahtaisi sujua. Turhaan jännitin, koska tyttö istui siellä suu auki kuin linnunpoika.

Kotiin tullessa postilaatikosta löytyi kirjekuori, jonka kyllä heti tunnistin sinun, rakas SNY, lähettämäksi. Sieltä löytyi tällaista kivaa.

Seinätaskukalenteri ensi vuodelle, piparkakkumuotteja ja kortti. Kalenteria ei vielä ollutkaan ja pipareita leivotaan ensi viikolla. Kiitos suuresti! Olet ihana, kuka ja missä lienetkin! =)

Btw, oli melkoisen hauska soittaa vakuutusyhtiöön ja tehdä vahinkoilmoitus tuosta tytön "mopokolarista". Siellä virkailija käsitti, että kyseessä on oikea mopo ja oli sitä mieltä, että kyseessä on liikennevahinko. No, kiivaan selittämisen jälkeen hänkin uskoi, että ajaja oli alle 3 v ja mopoja on leikkiversioitakin. Meitä molempia taisi loppuviimeeksi huvittaa aika lailla! =)

Marraskuun paketti

Marraskuun paketti saapui eilen. Miulla on niin nopea ja tehokas sny, että hädin tuskin kuu ehti vaihtua, kun viesti saapui, että paketti odottaa postissa noutajaansa.

Ja sieltä paljastui tämmöistä:

 

 

Kuukauden teeman mukaisesti löytyi tuollainen valosarja tosi tosi pimeisiin iltoihin. Sen jo virittelin sisälle lyhtyyn ja tuolla se tuikuttaa nytkin olohuoneessa, aivan upea! Ja sitten huivilankaa niiiiin minun väreissä. Tuollaista metallinhohtoista, upeaa turkoosia. Tämä on niin miun, sanoinko jo. Ja mä en ole koskaan vielä tehnyt röyhelöhuivia, täytyy laittaa sellainenkin nyt sit viimein puikoille. Sitten tuollaisia pyöreitä, cup cake hippuja ja sydänsuklaata, I love. Hiput tulevatkin käyttöön heti viikonloppuna, kun pitäisi jonkinlainen isänpäiväkakku saada aikaiseksi. Lapsiakin oli taas tässäkin kuussa muistettu molempia, olipas kiva juttu! Tytär jo heti kysyikin, kun pakettia availin, että "äiti, onko siellä minullekin yllätys?". Tyttökin tietää, että äitillä on aikasta kiva SNY! =)

 

Paketti oli oikein mieluinen ja piristi kummasti eilistä myrskypäivää! Täällä länsirannikolla oli aivan mieletön myräkkä, suorastaan ihme, että ei mitään kummempia vahinkoja ollut sattunut. Mies oli vielä sopivasti työreissussa ja me lasten kanssa kuunneltiin tuulen ulvomista ihan keskenämme. Hui.

 

Huomaatkos, en käyttänyt kertaakaan sanaa "ihana" tässä tekstissä. Tuntuu, että toistan sitä näissä SNY-teksteissä tämän tästä. Se johtuu siitä, että miulla on niin ihana pari. Ihana.

****

Nyt puikoilla, tai oikeastaan koukulla, on tuubihuivi SNY:n edellisessä kuussa lähettämästä Lumio-langasta. Se oikeastaan valmistui jo, mutta taidan vielä ottaa sen auki ja vähän muokata. Ja kaikenlaisia joululahjajuttuja, hys hys. Ja isänpäivälahjoja ollaan lasten kanssa väsäilty, ihanaa puuhailua.

Sitten ollaan Typyn kanssa jo jouluaskarreltu. Maalattu käpyjä. Tytärlapsen lempivärihän "pinkkinen", se on "minun lempparini" kuuluu monta kertaa päivässä. No, kävipäs tuuri, kun tunnetusti lähes kaikki tyttöjen vaatteethan ovat juuri tuota, jo runsaudessaan äitiä kyllästyttävääkin väriä... Niinpä tyttären maalaamat kävyt ovat sitten pinkkejä, äiti maalasi valkoisia. No, kaipa se pinkkikin jouluun ihan hyvin sopii ;). Näihin vielä nauhat yms, niin hyvä tulee.

 

 

 

Pikkuveikalla tuli myös viikonloppuna puoli vuotta täyteen. Sitä juhlistettiin kakulla (mitä ei vielä päivänsankari saanut edes maistaa, epäreilua!).

 



Mukavaa marraskuun alkua kaikille ja vielä kiitos ihanaiselle SNY:lleni!

 

~Tiina~

Voi ihanuutta!

Täällä on ei-niin-suunnitellusti tullut pidettyä parin viikon blogitauko. Kaikenmoista ollut (esim pikkuveikalla todettu refluksitauti), ja sitten (enemmän vähemmän ex tempore) olin lasten kanssa vielä reilun viikon kyläilemässä mummoloissa tuolla Kaakonkulmalla. Blogattavaakin olisi, kun vaan joskus saisi aikaiseksi avata tietokoneen...

Mutta mutta, mies jo kertoikin, että postia on tullut. Ja sny-emokin ehti jo kyselemään, että olenko saanut postia. Olen olen! =) Ja sieltä löytyi tällainen syystervehdyksen kera:

Arnen ja Carloksen "Neulotut nuket"-kirja. SNY:ni siellä tietty oli taas asialla.

Kirja on vallan mainio! Juuri pari viikkoa sitten kiikutin kirjastosta saman ´parivaljakon opuksen neulotuista joulupalloista, mutta tämä versio on kyllä mainio!

Kirjasta löytyy ohjeet tällaiseen kavalkadiin erilaisia nukkeja.

Yksityiskohtaiset ohjeet jokaiseen työvaiheeseen.

Ihanaihana SNY, kiitos taas kerran! =)
(Btw, oli kiva tulla kotiin 6 h autoturneen jälkeen, kun oli mukavaa postia odottamassa. Meidän pieni mies huutaa aina jonkin aikaa ja yksin kun on pienten kanssa liikkeellä, niin ei edes pysty tuttia laittamaan toiselle =().

Nukkeja on muuten kolme jo tilausjonossa, tämä kirja oli selkeästi sekä äidin että tyttären (+kaverien) makuun!

Blogattavaakin olisi, tällaisia:

Yksi peruskauluri Typyn ja Pikkuveikan pikkuserkulle sekä itselle nuo Veera VÄlimäen malleilla tikutellut edestakaisin-liivi sekä stripe study shawl (vielä päättelemättä, mutta pingoteltu sentäs!). Viimein raaskin käyttää tuohon huiviin aiemmalta SNY-kierrokselta saadun langan, oli se kyllä niin ihkua neuloa kuin näyttikin!

Ja pesänrakennusvimma on voimissaan myös. Omakotitaloraksaprojektin jälkeen oli pitkään tosi ähky kaikkeen sisustukseen, mutta nyt taas maistuu! =)

Mukavaa viikonlopun loppua kaikille ja oikein pirteää uuden viikon alkua!

~Tiina~

Ylenpalttinen lokakuu

Täällä oli hädin tuskin toivuttu eilisistä ihanista piikikkäistä kavereista, kun emolta tuli ilmoitus, että postissa on tänään noudettavissa paketti. No, sinne sitten kiiruhdettiin Typyn kanssa muskarista ja toden totta, paketti oli. Typy totesi postin tätille, että "onpas iso". Niin todellakin oli.

 

Innokkaan apulialaisen kanssa sitten alettiin yhdessä avaamaan pakettia (pieni mies sentäs nukkui tyytyväisesti vaunuissa ulkona =). Ja voi sentäs, eilisen kaltainen huokailu jatkuu nyt.

Sisältä löytyi taikapallo, mutta sen lisäksi lapsia muistettiin legopaketilla!! Niistä ei meinannut kuvaa saada, kun niin kiire oli rakentamaan! Mukana oli kaunis kortti, jossa saatesanoissa todettiin, että äiti saa rauhassa purkaa taikapalloa, kun lapsi rakentaa legoja. Niiiiiin totta.

Sitten taikapallon kimppuun. Sieltä putkahti vaikka mitä. Voi jestas. Ehkä mä vaan läväytän tähän kuvan siitä kaikesta ja ruodin sen jälkeen.

Eli pallosta paljastui:

• Lumio-lankaa (btw, eilisessä Modassa oli mainostettu tätä, sisältää heijastinlangan ja on siis pimeässä "hehkuvaa")
• Sny:ni neuloman pipon tuollaisesta pirteästä pinkistä langasta höystettynä lilankirjavalla langalla, näitä lankoja oli loppukerät vielä mukanakin! Boston ja Boston Style lankoja nämä.
• Tupsun. Taidan laittaa sen tuohon pipoon kiinni.
• & mm bambupuikot. Näitä minulla ei vielä ollut, loistavaa!
• Virkkuukoukkuja.
• Palmikkopuikkoja.
• Rintamerkin "Mie oon nyt puikoissa". Ihana!
• Sny:ni tekemän upean pussukan lankavyötteistä.
• Puikkojen pidikkeitä (vaikuttivat muuten tosi käteviltä, tällaisia en vielä omistanut yhtään kappaletta!)
• Sakset
• Herkkuja vaikka mitä: teetä, rusinoita (toinen rasia oli jo Typyn käsittelyssä), karkkeja, keksejä, myslipatukan.
• Ohjeet Neidonkyynel-lapasiin ja Petäjä-sukkiin.
• Nenäliinoja

Ja tämän lisäksi nuo ihanat duplot!

Tässä vielä (huono) kuva lankavyötteistä tehdystä pussukasta tarkemmin.

 

 

Tämä oli tosi hieno, vuoritettukin. Minua kovasti kiinnostaa, miten olet tuon toteuttanut?

 

Tuosta Lumio-langasta teen tällaisen (SK 9/2013) tai sitten virkkaan jotain mukavaa. Mutta ehdottamasti siis jonkinlaisen kaulurin, tuubin tms. Toi jotenkin vaan jäi mieleen, täytyy kaivella lankakoreja, mitä lankaa sen sinisen kanssa yhdistäisi.

 

 

Mitäs tämän ylenpalttisuuden jälkeen nyt sanoisi? Kiitos, ihana sny! Valtavan hieno paketti, joka ilahdutti minua todella!



Ihanaihana SNY!

Postipojan kiireet täällä päässä jatkuvat. Tämän päivän postia hakiessani totesin, että jaahas, sny onkin tosi ajoissa lokakuun paketin kanssa. Mutta mutta, kuori oli ihan lituskainen ja tässä kuussa lähetellään taikapalloja (kyllä kyllä, täälläkin on sellaista viime päivinä kasailtu) eli ei vissiin lokakuun paketista vielä voinut olla kyse. Kuoresta löytyikin jotain aivan muuta sitten lopulta.

 

 

Sieltä paljastui neljä tällaista ihanaista piikikästä kaveria. Siililapasia 4 kpl  siis. Ja viesti, että sny:ni haluaa muista lapsiani näin (lapasten neuloja oli siis kai ihan joku muu?). Minä olen aivan mykistynyt ja liki sanaton, täytyy tunnustaa, että melkein kyllä tippa nousi silmään näitä ihastellessa. Miten joku ihminen voikin olla näin uskomattoman ihana. Vaikka sny-ringin tarkoitus onkin ilahduttaa sitä omaa paria syksyn mittaan, mutta silti. Ihanaihanaihana sny! Sanoinko jo, että minä olen saanut ihanan parin? Kiitos!!

 

Tämä oli muutenkin aika osuva muistaminen kahdesta syystä. Me Typyn kanssa askarreltiin aamulla tällainen.

 

 

Typy harjoittelee kovasti tällä hetkellä saksilla leikkaamista ja se sujuukin jo ihan suht hyvin. Liiman kanssa läträäminenhän on aina yhtä hauskaa, tytöstä ainakin...

 

Se toinen syy osuvuuteen on se, että juuri eilen vuodatin isännälle, että poitsulle pitäisi laittaa uudet lapaset puikoille, kun vanhat alkavat olla auttamattoman pienet. Typyn vanhojakin on jotain varastossa, mutta ah sitä vaaleanpunaisen ja pinkin värikirjoa. Nyt Pikkuveikankaan sormia ei palele, kiitos sny:n!

 

Minähän en tajunnut sitä ensimmäistä välimuistamista lainkaan raportoida emolle, laitan siitä tähän vielä linkin, jos joku haluaa käydä vilkaisemassa, miten muuten minua on muistettu tässä viime aikoina.

 

Ahkera postipoika ja sukkia

Meidän postipojalle on tullut töitä. Johtuen minun aktiivisesta sny:stäni. Sain toissa päivänä välimuistamisen, kattokaatten.

 

Posti toi mukanaan kirjelappusen ja tuommoisen avaimenperän, johon saa piilottaa jotain mukavaa. Minä sinne heti laitoin lapsukaisten kuvat, kun samaisena postipäivänä tuli myös iso nippu valokuvia.

 

 

Tämä oli ihana ja roikkuu jo mukana avainnipussani. Kiitos, mahtava sny! =)

 

*****

 

Täällä on välillä tehty jotain linjalla "keep it simple". Eli sukkia lapsille. Ensin valmistuivat Typyn sukat ja heti perään Pikkuveikan omat. Kauhean maanittelun ja lahjonnan jälkeen tyttö suostui omansa laittamaan ehkä minuutiksi jalkaan. Näkee niistä nyt ainakin tuon pitsikuvion.

 

Karkkiraidat

 

malli: omasta päästä, pitsineulekuvio napattu jostain Novitan vanhasta mallista, koko n. 26 (40 s)

puikot: 3,5 mm bambuiset sukkapuikot 

lanka: Novita 7veljestä

 

 

 

 

Piristystä harmaan keskellä

 

malli: omasta päästä, koko n. 22 (40 s)

puikot: 3,5 mm bambuiset sukkapuikot

lanka: Novita 7veljestä

 

 



Olipa välillä kiva tehdä jotain, kun valmistui nopeasti, ei tarvinnut liikaa miettiä ja lopputulos oli taattu. Taidan suihkia sukkia lisääkin tässä syksyn harmaudessa.

Syksy saapui...

Hyvää ei tällä kertaa tarvinnut edes odottaa. Nimittäin eilen ovikello soi, ja kerkesin jo kirota meille tulossa olleen sähkärin, kun nimenomaan oli sovittu, että ei soita ovikelloa, koska lapset ovat päiväunilla. Kiukku haihtui kyllä nopeasti, koska siellä olikin postimies mukanaan tämän kuun sny-paketti. Sanoi, että ajatteli kysyä, josko meillä oltaisiin kotona niin ei tarvi sitten postista erikseen lähteä hakemaan. Ihana ihana posteljooni. Eivätkä edes lapset heränneet! =)

 

 

 

Paketista paljastuikin kaikkea ihanuutta. Erityinen superihanuus on vyyhti Pirtin kehräämön karstalankaa ja sen kaveriksi paketista paljastui kerällinen ihan juuri samansävyistä Jannea. Jannea olen joskus neulonutkin, mutta tuo karstalanka on ihan uusi tuttavuus. Ehdottelit, että jos näistä vaikka pipon taikoisi. Saas nähdä, minun silmiini tuo lanka alkoi heti kuiskutella virkkaustuulia =). Lisäksi paketista ihana käsinkirjoitettu kirje, herkkuja itselle ja vähän muillekin ja nenäliinoja. Toivottavasti niitä ei tosiaan liikaa tarvittaisi (kuten kirjoitit). Meillä on kyllä flunssakausi korkattu, lapset ovat sairastaneet viimeisen viikon putkeen. Peräkkäin tietenkin. Pienempi sai oikein keuhkoputkentulehduksen ja mä olen nyt sen rohinaa kuunnellut viikon. Nyt onneksi jo helpottaa.



 

Mutta katsokaatten vielä tuota ihanuutta. Ihanaa lankaa ja mitkä upeat syksyiset värisävyt! Kiitos sinulle SNY-ystäväni, onnistuit tosiaan ilahduttamaan minua tämän kuun paketillasi! Kiitoskiitoskiitos!

 

 

Tästä se lähtee!

Minun SNY muisti minua tänään postikortilla. Katsokaatten:

Onpas kaunis kortti! Vitsi, miten jänskättää tämä syksy ja mitä kaikkea se sisällään pitää. SNY:ni kirjoitti, että on jo miettinyt kovasti tulevia paketteja. Täällä mielenkiinnolla odotetaan, mitä kaikkea mahdat keksiä. Mutta siis avoimin, innostunein mielin olen mukana!

 

By the way, huomasin, että kortti oli Tampereen postileimalla. Se on minun (meidän) opiskelukaupunki ja kaupungista on ihania muistoja sen kuuden vuoden ajalta, mikä siellä tuli asusteltua. =)

Jännäilyterkuin,

Tiina

Täällä taas

Täällä ollaan, vuosi tai oikeastaan reilukin on vierähtänyt ihan hujauksessa. Täällä on ollut melkoinen vuosi, huh.

 

Suurin syy tuohon melkoisuuteen on pieni pojanpallukka, pikkuveikka, joka syntyi toukokuun alussa. Vuosi sitten elokuussa, kun aloin häntä odottamaan, alkoikin oikea oksennusmaraton. Minä kuulun valitettavasti siihen vajaaseen yhteen prosenttiin naisista, joilla raskauspahoinvointi on ihan tolkutonta. Viime syksy meni oksentaessa, tiputuksessa, sairaslomalla, jotenkin arkirutiineista yrittäen selvitä. Pahoinvointi jatkui kyllä loppuun asti, mutta onneksi sentään pahin oli jouluun mennessä ohi. No, vaikean raskauden jälkeen kuitenkin tuli ihanan ihana palkinto, kun poitsu vapun jälkeen syntyi. =) Pikkuveikka on ollut suurelta osin helppo vauva ja arkea täällä pikku hiljaa opetellaan, kun kaikki kerhot yms. ovat syksyn osalta pyörähtäneet käyntiin. Me siis täällä kolmestaan arjesta nautitaan Typyn ja vauvan kanssa, isi on jo lomien jälkeen patisteltu töihin.

 

Vaikka  kädet ovat kohtuullisen täynnä, niin päätin kuitenkin ilmoittautua mukaan syksyn SNY-kierrokselle. Järkeilin, että jotta pää pysyisi edes jokseenkin selväjärkisenä, niin äiti tarvitsee jotain omaakin harrastetta ja puuhaa. Aikaisemmilla kierroksilla minulla on ollut tosi kivoja SNY-ystäviä, toivottavasti nytkin. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä syksy tuo tullessaan! =)

 

Vaikka puuhaa on ollut kaikenmoista, niin on täällä sentäs neulottu ja virkattukin. Kun tästä aikaannun, niin jonkinmoista kuvakavalkadia on tulossa. Tällä hetkellä on kesken useampikin työ (kuten tavallista =), isompaa ja pienempää. Yritän postailla niitä tällä viikolla sitten.

 

Terkuin, Tiina