Mummut muistettavina

Meidän molemmilla mummuilla on syntymäpäivät näin marraskuun pimeydessä. Tänä vuonna niin joulu- kuin muitakin lahjoja on syntynyt itse tehden. Mummujen syntymäpäivälahjat eivät tee poikkeusta ja tällaisia meinaan tänään pudottaa postin vietäviksi.

Minun äitini saa kirjoneulelapaset. Joskus (kauan sitten) olin aivan huumaantunut kaikista kirjoneuletöistä. Nyt se on jäänyt vähän taka-alalle, mutta kun kaikki käsityölehdet yms. työntävät tuota kirjoneuletta nyt täydellä laidalla, niin kaipa se sitten pitää itsekin taas haksahtaa.

Kettulapaset

malli: Taito Etelä-Pohjanmaa Kettu-lapanen

puikot: 2,5 mm knit pro hiilikuitu

lanka: teetee pallas (oranssikirjava ja tummanruskea)

Viime viikonloppuna kädentaitomessuilla oli Taito Etelä-Pohjanmaalla esitteillä ja myynnissä "Rakkaat rasat" lapasia ja niihin tekemispaketteja. Sellainen sieltä mukaan tarttui ja tässä nyt olisi ensimmäiset kettulapaset (täytyyhän ketunkolossa neuloa kettuja, eikös). Aivan ihana, hyvin suunniteltu malli ja selkeästi kirjoitettu ohje. Toivottavasti nämä ohjeet tulevat nettikauppoihin, sillä täytyy varmaan hankkia joku niistä muistakin.

Lankana oli teeteen pallas, mistä on tullut aivan ihkuja uusia värisävyjä. Melkein riitti myös tuota kirjavaa lankaa se yksi kerä, puolikas peukalo täytyi lainata toisesta kerästä. Mutta näitä tulee varmasti lisää. Toinen lapanen neuloutui jo huomattavan paljon nopeammin kuin ensimmäinen. Vähän on möykkyjä, mutta josko se ei käyttäjää häiritse.

Puikkoina kokeilin ensimmäistä kertaa hiilikuituisia knitpro-puikkoja. Olen ollut vannoutunut bambupuikkojen ystävä, mutta noi oli kyllä aika kivat. Ainoa, että vähän tein niillä liian tiukkaa. Ehkä seuraavat neuloutuvat tästä syystä taas bambupuikoilla.

Isännän äiti saa puolestaan huivin. Revontuli nro 2 (ensimmäinen löytyy täältä). On se vaan kiva malli, on. Huivi on todella iso, taas, vaikka neuloin sen tällä kertaa 5 mm puikoilla. Mutta siihen kelpaa kääriytyä lämpimään. Minä tykkään, toivottavasti saajakin.

Revontuli-huivi

malli: revontuli-huivi, Ullasta

puikot: 5 mm bambupyörö (80 cm)

lanka: vironvilla Aade Long

Langan on Mummo tuonut joltain Viron reissulta. Tosi kauniit pinkin ja violetin sävyt siinä. Milloinkohan sitä itsekin pääsisi sinne? Viroon siis.Hakemaan tuota vironvillaa ja hullaantumaan Karnaluksiin. Ehkä sitten kohta, kun lapsukaiset vähän kasvaa.

Btw. Mikä ihme on rasa? Never heard. Sukeltaminen internetin ihmeelliseen maailmaan paljasti, että kyseessä on murresana lapaselle. Vantut, tumput ja kintaat tunnistaisin, mutta että rasa. Mitä murretta mahtaa olla? Pohjanmaalta?

Btw2. Oli muuten ihanat kädentaitomessut ja seura ihan parhaasta päästä!=) Väkeä oli, mutta mun mielestä ei niin paljoa kuin pari vuotta sitten. Ja me onnistuttiin kiertämään halleja kai vähän "väärässä" järjestyksessä ja sekin varmaan helpotti tuohon väenpaljouteen. Rahaa meni ihan liikaa, mutta ihania löytöjä tuli tehtyä. Ensi vuonna taas!

Päivän pelastus!

Ihana SNY!

Tänään ei olisi oikein parempi päivä voinut olla SNY:ni muistamiselle. Typy otti aamulla kolarin potkumopon kanssa. Tai teki mopoineen komean kuperkeikan. Tuloksena yksi haljennut huuli ja yksi lohjennut hammas. Molemmat yläetuhampaat heiluvat kyllä nyt komeasti. Hammaslääkärireissuhan se siitä tuli ja äiti kyllä jännäsi, miten se tuollaisen vajaan kolme vuotiaan kanssa mahtaisi sujua. Turhaan jännitin, koska tyttö istui siellä suu auki kuin linnunpoika.

Kotiin tullessa postilaatikosta löytyi kirjekuori, jonka kyllä heti tunnistin sinun, rakas SNY, lähettämäksi. Sieltä löytyi tällaista kivaa.

Seinätaskukalenteri ensi vuodelle, piparkakkumuotteja ja kortti. Kalenteria ei vielä ollutkaan ja pipareita leivotaan ensi viikolla. Kiitos suuresti! Olet ihana, kuka ja missä lienetkin! =)

Btw, oli melkoisen hauska soittaa vakuutusyhtiöön ja tehdä vahinkoilmoitus tuosta tytön "mopokolarista". Siellä virkailija käsitti, että kyseessä on oikea mopo ja oli sitä mieltä, että kyseessä on liikennevahinko. No, kiivaan selittämisen jälkeen hänkin uskoi, että ajaja oli alle 3 v ja mopoja on leikkiversioitakin. Meitä molempia taisi loppuviimeeksi huvittaa aika lailla! =)

Terapiaa

Käsitöitä valmistuu täällä tasaiseen tahtiin, mutta aikaa ja jaksamista siihen, että toisi ne tänne blogiinkin ihmeteltäviksi, ei oikein tunnu löytyvän. Mutta tämä on pakko esitellä, kun minusta tämä on niin ihana. Ja siihen liittyy niin paljon kaikkea. Rakkautta, toivoa, pelkoa, iloa, surua, odotusta.

Pidemmittä puheitta, Typyn sängynpeitto.

Tämän laitoin koukulle jo viime keväänä. Niinä pitkinä päivinä, kun makasin kotona sairaslomalla ja toivoin, että vauva ei ihan vielä maailmaan ponkaise (joo, ei ponkaissut, ei meinannut tulla, vaikka avitettiinkin ihan riittävästi). Ihan kuin olisi ollut jokin aavistus jossain, että nyt täytyy näitä hempeitä tyttövärejä viljellä, että sitä rinsessa-aikaa ei uuden vauvan kanssa enää eletä. Pojan jötkäle tuskin innostuisi tästä ;).

Noiden palojen virkkaamiseen liittyy myös tuon vauvan odotuksen lisäksi paljon muita tunteita. Niitä olen tehnyt autossa, kun olemme matkanneet kuulemaan Typyn lastenreumadiagnoosin. Sellainen nimittäin hänen kohdalleen viime huhtikuussa myös osui. Oli tämän äidin elämän onnellisin ja onnettomin viikko, kun Typyn diagnoosi tuli ja toisaalta Pikkuveikka syntyi ja sai hänet syliin viimein.

Palat olivat pitkän aikaa pinossa tuolla hyllyssä, jotenkin niihin tarttuminen tuntui tosi vaikealta. Mutta lokakuussa otin itseäni niskasta kiinni ja pala palalta alkoi peitto rakentua. Varmaan mielikin jotenkin rakentui siinä samalla ja askel eteenpäin kaikkien asioiden kanssa on menty. Pikku hiljaa.

Terapiapeitto

malli: omasta päästä, palojen yhdistäminen tehty Novitan kesäkäsityöt-lehden ohjeen mukaan, paloja 9*5 kpl= 45 kpl

puikot: 4 mm virkkuukoukku (Novita) 

lanka: Novita 7veljestä, tausta ohutta v.pun. fleecekangasta 

 

Lanka oli Novitan seiskaveikkaa ja pari kerää on vielä varastossa, jos tähän peittoon tulee tehtyä jatkoa siinä vaiheessa, kun sänky levitetään täyteen mittaansa. Kiinnitin peitolle "vuorin" fleecekankaasta. Mä en tykkää, että lakanat näkyy läpi (joo, perfektionisti pilkun viilaaja, tiedetään) ja toisaalta ryhdittää peittoa kivasti.

 

Tällaisia käsityökuulumisia tällä erää. Mukavaa viikonloppua kaikille! Tämä äiti saa huomenna vapaa päivän ja suuntaa tänne, niin kuin varmaan aika moni muukin...

 

~Tiina~

Marraskuun paketti

Marraskuun paketti saapui eilen. Miulla on niin nopea ja tehokas sny, että hädin tuskin kuu ehti vaihtua, kun viesti saapui, että paketti odottaa postissa noutajaansa.

Ja sieltä paljastui tämmöistä:

 

 

Kuukauden teeman mukaisesti löytyi tuollainen valosarja tosi tosi pimeisiin iltoihin. Sen jo virittelin sisälle lyhtyyn ja tuolla se tuikuttaa nytkin olohuoneessa, aivan upea! Ja sitten huivilankaa niiiiin minun väreissä. Tuollaista metallinhohtoista, upeaa turkoosia. Tämä on niin miun, sanoinko jo. Ja mä en ole koskaan vielä tehnyt röyhelöhuivia, täytyy laittaa sellainenkin nyt sit viimein puikoille. Sitten tuollaisia pyöreitä, cup cake hippuja ja sydänsuklaata, I love. Hiput tulevatkin käyttöön heti viikonloppuna, kun pitäisi jonkinlainen isänpäiväkakku saada aikaiseksi. Lapsiakin oli taas tässäkin kuussa muistettu molempia, olipas kiva juttu! Tytär jo heti kysyikin, kun pakettia availin, että "äiti, onko siellä minullekin yllätys?". Tyttökin tietää, että äitillä on aikasta kiva SNY! =)

 

Paketti oli oikein mieluinen ja piristi kummasti eilistä myrskypäivää! Täällä länsirannikolla oli aivan mieletön myräkkä, suorastaan ihme, että ei mitään kummempia vahinkoja ollut sattunut. Mies oli vielä sopivasti työreissussa ja me lasten kanssa kuunneltiin tuulen ulvomista ihan keskenämme. Hui.

 

Huomaatkos, en käyttänyt kertaakaan sanaa "ihana" tässä tekstissä. Tuntuu, että toistan sitä näissä SNY-teksteissä tämän tästä. Se johtuu siitä, että miulla on niin ihana pari. Ihana.

****

Nyt puikoilla, tai oikeastaan koukulla, on tuubihuivi SNY:n edellisessä kuussa lähettämästä Lumio-langasta. Se oikeastaan valmistui jo, mutta taidan vielä ottaa sen auki ja vähän muokata. Ja kaikenlaisia joululahjajuttuja, hys hys. Ja isänpäivälahjoja ollaan lasten kanssa väsäilty, ihanaa puuhailua.

Sitten ollaan Typyn kanssa jo jouluaskarreltu. Maalattu käpyjä. Tytärlapsen lempivärihän "pinkkinen", se on "minun lempparini" kuuluu monta kertaa päivässä. No, kävipäs tuuri, kun tunnetusti lähes kaikki tyttöjen vaatteethan ovat juuri tuota, jo runsaudessaan äitiä kyllästyttävääkin väriä... Niinpä tyttären maalaamat kävyt ovat sitten pinkkejä, äiti maalasi valkoisia. No, kaipa se pinkkikin jouluun ihan hyvin sopii ;). Näihin vielä nauhat yms, niin hyvä tulee.

 

 

 

Pikkuveikalla tuli myös viikonloppuna puoli vuotta täyteen. Sitä juhlistettiin kakulla (mitä ei vielä päivänsankari saanut edes maistaa, epäreilua!).

 



Mukavaa marraskuun alkua kaikille ja vielä kiitos ihanaiselle SNY:lleni!

 

~Tiina~

Voi ihanuutta!

Täällä on ei-niin-suunnitellusti tullut pidettyä parin viikon blogitauko. Kaikenmoista ollut (esim pikkuveikalla todettu refluksitauti), ja sitten (enemmän vähemmän ex tempore) olin lasten kanssa vielä reilun viikon kyläilemässä mummoloissa tuolla Kaakonkulmalla. Blogattavaakin olisi, kun vaan joskus saisi aikaiseksi avata tietokoneen...

Mutta mutta, mies jo kertoikin, että postia on tullut. Ja sny-emokin ehti jo kyselemään, että olenko saanut postia. Olen olen! =) Ja sieltä löytyi tällainen syystervehdyksen kera:

Arnen ja Carloksen "Neulotut nuket"-kirja. SNY:ni siellä tietty oli taas asialla.

Kirja on vallan mainio! Juuri pari viikkoa sitten kiikutin kirjastosta saman ´parivaljakon opuksen neulotuista joulupalloista, mutta tämä versio on kyllä mainio!

Kirjasta löytyy ohjeet tällaiseen kavalkadiin erilaisia nukkeja.

Yksityiskohtaiset ohjeet jokaiseen työvaiheeseen.

Ihanaihana SNY, kiitos taas kerran! =)
(Btw, oli kiva tulla kotiin 6 h autoturneen jälkeen, kun oli mukavaa postia odottamassa. Meidän pieni mies huutaa aina jonkin aikaa ja yksin kun on pienten kanssa liikkeellä, niin ei edes pysty tuttia laittamaan toiselle =().

Nukkeja on muuten kolme jo tilausjonossa, tämä kirja oli selkeästi sekä äidin että tyttären (+kaverien) makuun!

Blogattavaakin olisi, tällaisia:

Yksi peruskauluri Typyn ja Pikkuveikan pikkuserkulle sekä itselle nuo Veera VÄlimäen malleilla tikutellut edestakaisin-liivi sekä stripe study shawl (vielä päättelemättä, mutta pingoteltu sentäs!). Viimein raaskin käyttää tuohon huiviin aiemmalta SNY-kierrokselta saadun langan, oli se kyllä niin ihkua neuloa kuin näyttikin!

Ja pesänrakennusvimma on voimissaan myös. Omakotitaloraksaprojektin jälkeen oli pitkään tosi ähky kaikkeen sisustukseen, mutta nyt taas maistuu! =)

Mukavaa viikonlopun loppua kaikille ja oikein pirteää uuden viikon alkua!

~Tiina~

Ylenpalttinen lokakuu

Täällä oli hädin tuskin toivuttu eilisistä ihanista piikikkäistä kavereista, kun emolta tuli ilmoitus, että postissa on tänään noudettavissa paketti. No, sinne sitten kiiruhdettiin Typyn kanssa muskarista ja toden totta, paketti oli. Typy totesi postin tätille, että "onpas iso". Niin todellakin oli.

 

Innokkaan apulialaisen kanssa sitten alettiin yhdessä avaamaan pakettia (pieni mies sentäs nukkui tyytyväisesti vaunuissa ulkona =). Ja voi sentäs, eilisen kaltainen huokailu jatkuu nyt.

Sisältä löytyi taikapallo, mutta sen lisäksi lapsia muistettiin legopaketilla!! Niistä ei meinannut kuvaa saada, kun niin kiire oli rakentamaan! Mukana oli kaunis kortti, jossa saatesanoissa todettiin, että äiti saa rauhassa purkaa taikapalloa, kun lapsi rakentaa legoja. Niiiiiin totta.

Sitten taikapallon kimppuun. Sieltä putkahti vaikka mitä. Voi jestas. Ehkä mä vaan läväytän tähän kuvan siitä kaikesta ja ruodin sen jälkeen.

Eli pallosta paljastui:

• Lumio-lankaa (btw, eilisessä Modassa oli mainostettu tätä, sisältää heijastinlangan ja on siis pimeässä "hehkuvaa")
• Sny:ni neuloman pipon tuollaisesta pirteästä pinkistä langasta höystettynä lilankirjavalla langalla, näitä lankoja oli loppukerät vielä mukanakin! Boston ja Boston Style lankoja nämä.
• Tupsun. Taidan laittaa sen tuohon pipoon kiinni.
• & mm bambupuikot. Näitä minulla ei vielä ollut, loistavaa!
• Virkkuukoukkuja.
• Palmikkopuikkoja.
• Rintamerkin "Mie oon nyt puikoissa". Ihana!
• Sny:ni tekemän upean pussukan lankavyötteistä.
• Puikkojen pidikkeitä (vaikuttivat muuten tosi käteviltä, tällaisia en vielä omistanut yhtään kappaletta!)
• Sakset
• Herkkuja vaikka mitä: teetä, rusinoita (toinen rasia oli jo Typyn käsittelyssä), karkkeja, keksejä, myslipatukan.
• Ohjeet Neidonkyynel-lapasiin ja Petäjä-sukkiin.
• Nenäliinoja

Ja tämän lisäksi nuo ihanat duplot!

Tässä vielä (huono) kuva lankavyötteistä tehdystä pussukasta tarkemmin.

 

 

Tämä oli tosi hieno, vuoritettukin. Minua kovasti kiinnostaa, miten olet tuon toteuttanut?

 

Tuosta Lumio-langasta teen tällaisen (SK 9/2013) tai sitten virkkaan jotain mukavaa. Mutta ehdottamasti siis jonkinlaisen kaulurin, tuubin tms. Toi jotenkin vaan jäi mieleen, täytyy kaivella lankakoreja, mitä lankaa sen sinisen kanssa yhdistäisi.

 

 

Mitäs tämän ylenpalttisuuden jälkeen nyt sanoisi? Kiitos, ihana sny! Valtavan hieno paketti, joka ilahdutti minua todella!



Ihanaihana SNY!

Postipojan kiireet täällä päässä jatkuvat. Tämän päivän postia hakiessani totesin, että jaahas, sny onkin tosi ajoissa lokakuun paketin kanssa. Mutta mutta, kuori oli ihan lituskainen ja tässä kuussa lähetellään taikapalloja (kyllä kyllä, täälläkin on sellaista viime päivinä kasailtu) eli ei vissiin lokakuun paketista vielä voinut olla kyse. Kuoresta löytyikin jotain aivan muuta sitten lopulta.

 

 

Sieltä paljastui neljä tällaista ihanaista piikikästä kaveria. Siililapasia 4 kpl  siis. Ja viesti, että sny:ni haluaa muista lapsiani näin (lapasten neuloja oli siis kai ihan joku muu?). Minä olen aivan mykistynyt ja liki sanaton, täytyy tunnustaa, että melkein kyllä tippa nousi silmään näitä ihastellessa. Miten joku ihminen voikin olla näin uskomattoman ihana. Vaikka sny-ringin tarkoitus onkin ilahduttaa sitä omaa paria syksyn mittaan, mutta silti. Ihanaihanaihana sny! Sanoinko jo, että minä olen saanut ihanan parin? Kiitos!!

 

Tämä oli muutenkin aika osuva muistaminen kahdesta syystä. Me Typyn kanssa askarreltiin aamulla tällainen.

 

 

Typy harjoittelee kovasti tällä hetkellä saksilla leikkaamista ja se sujuukin jo ihan suht hyvin. Liiman kanssa läträäminenhän on aina yhtä hauskaa, tytöstä ainakin...

 

Se toinen syy osuvuuteen on se, että juuri eilen vuodatin isännälle, että poitsulle pitäisi laittaa uudet lapaset puikoille, kun vanhat alkavat olla auttamattoman pienet. Typyn vanhojakin on jotain varastossa, mutta ah sitä vaaleanpunaisen ja pinkin värikirjoa. Nyt Pikkuveikankaan sormia ei palele, kiitos sny:n!

 

Minähän en tajunnut sitä ensimmäistä välimuistamista lainkaan raportoida emolle, laitan siitä tähän vielä linkin, jos joku haluaa käydä vilkaisemassa, miten muuten minua on muistettu tässä viime aikoina.

 

Ahkera postipoika ja sukkia

Meidän postipojalle on tullut töitä. Johtuen minun aktiivisesta sny:stäni. Sain toissa päivänä välimuistamisen, kattokaatten.

 

Posti toi mukanaan kirjelappusen ja tuommoisen avaimenperän, johon saa piilottaa jotain mukavaa. Minä sinne heti laitoin lapsukaisten kuvat, kun samaisena postipäivänä tuli myös iso nippu valokuvia.

 

 

Tämä oli ihana ja roikkuu jo mukana avainnipussani. Kiitos, mahtava sny! =)

 

*****

 

Täällä on välillä tehty jotain linjalla "keep it simple". Eli sukkia lapsille. Ensin valmistuivat Typyn sukat ja heti perään Pikkuveikan omat. Kauhean maanittelun ja lahjonnan jälkeen tyttö suostui omansa laittamaan ehkä minuutiksi jalkaan. Näkee niistä nyt ainakin tuon pitsikuvion.

 

Karkkiraidat

 

malli: omasta päästä, pitsineulekuvio napattu jostain Novitan vanhasta mallista, koko n. 26 (40 s)

puikot: 3,5 mm bambuiset sukkapuikot 

lanka: Novita 7veljestä

 

 

 

 

Piristystä harmaan keskellä

 

malli: omasta päästä, koko n. 22 (40 s)

puikot: 3,5 mm bambuiset sukkapuikot

lanka: Novita 7veljestä

 

 



Olipa välillä kiva tehdä jotain, kun valmistui nopeasti, ei tarvinnut liikaa miettiä ja lopputulos oli taattu. Taidan suihkia sukkia lisääkin tässä syksyn harmaudessa.

Huopautuu

Typyn ollessa vauva tuli vastaan varsitöppösten ohje. Siis sellaisten, joissa on joustinneuleinen varsi ja huovutettu töppösosa. Silloin ehdin yhden sellaisen väsäämään, mutta siitä tuli kaikkinensa väärän kokoinen. Nyt uusi yritys, kun on uusi käyttäjäkin ja tuollaiselle 4 kk vanhalle ne olisivat syksyksi juuri omiaan, kun kenkiä ei vielä tarvita, mutta jotain lämmintä kyllä.

Mutta nyt siis. Varsi on neulottu seiskaveikasta ihan 1o, 1nperiaatteella. Silmukoita oli 36 kpl. Teräosaan kavensin joka puikolta yhden silmukan pois ja näillä 32 s on neulottu huopautuvasta langasta terät. Lopputulos ennen pesukoneeseen hyppäämistä näyttää tältä.

 

 

Tuo pesukoneessa huovuttaminen on aina melkoista onnen kauppaa ja yhtään ei tiedä millainen lopputulos oikein mahtaa olla. Ensinnäkin, nyt lanka huopui todella hyvin ja lopputulos on tiivis ja tasainen, kaunis sanoisin. Typy "käytti" langan vyötteen ja ihan tarkkaan en nyt todellakaan muista, mikä tuo lanka oli nimeltään. Samo Palett muistelisin, onko sellaista kenties olemassa?!

 

Nyt jos vielä uudet tekisin, niin taas kantapään kerroksia voisi vähentää. Olen saman todennut aiemminkin. Näiden vauvojen kantapäät ovat kyllä niin onnettoman pieniä, että teen aina liian ison kantapään. Tuo isompien sukkien perusohje ei tässä kohtaa kyllä toimi.

 

 

Veikan töppöset

malli: täältä soveltaen

puikot: 3,5 mm bambuiset sukkapuikot sekä 4 mm sukkapuikot

lanka: Novita 7veljestä ja Samo Palett (?)

 

 

Lankaahan sitten jäi sellainen hassunkokoinen nöttönen, mitä ei millään jaksanut tunkea takaisin kaappiin jo ennestään paljouttaan pursuaviin lankalaatikoihin. Siitä syntyi virkaten sitten tällainen.

 

 

Taakse ompelin palan muovikassia ja ei kun pesukoneeseen.

 

 

Ulos tuli tällainen:

 

 

Ja kodin se löysi minun uuden teekannun alta. Mä olen löytänyt kanssa viimein kirpputoristelun. Tai ainakin aina silloin tällöin tulee piipahdettua ja jotain löydettyäkin. Tällainen lähti mukaan jokin aika sitten ja nyt minullakin on oma teepannu. Ja sille alunen. =)

 

 

Tässä vielä pullantuoksuisia tunnelmakuvia. Nuuh nuuh, maistuis varmaan teillekin =).

 

 

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille ja syksyisen pirteää viikon alkua!

 

Toivoopi Tiina

Syksy saapui...

Hyvää ei tällä kertaa tarvinnut edes odottaa. Nimittäin eilen ovikello soi, ja kerkesin jo kirota meille tulossa olleen sähkärin, kun nimenomaan oli sovittu, että ei soita ovikelloa, koska lapset ovat päiväunilla. Kiukku haihtui kyllä nopeasti, koska siellä olikin postimies mukanaan tämän kuun sny-paketti. Sanoi, että ajatteli kysyä, josko meillä oltaisiin kotona niin ei tarvi sitten postista erikseen lähteä hakemaan. Ihana ihana posteljooni. Eivätkä edes lapset heränneet! =)

 

 

 

Paketista paljastuikin kaikkea ihanuutta. Erityinen superihanuus on vyyhti Pirtin kehräämön karstalankaa ja sen kaveriksi paketista paljastui kerällinen ihan juuri samansävyistä Jannea. Jannea olen joskus neulonutkin, mutta tuo karstalanka on ihan uusi tuttavuus. Ehdottelit, että jos näistä vaikka pipon taikoisi. Saas nähdä, minun silmiini tuo lanka alkoi heti kuiskutella virkkaustuulia =). Lisäksi paketista ihana käsinkirjoitettu kirje, herkkuja itselle ja vähän muillekin ja nenäliinoja. Toivottavasti niitä ei tosiaan liikaa tarvittaisi (kuten kirjoitit). Meillä on kyllä flunssakausi korkattu, lapset ovat sairastaneet viimeisen viikon putkeen. Peräkkäin tietenkin. Pienempi sai oikein keuhkoputkentulehduksen ja mä olen nyt sen rohinaa kuunnellut viikon. Nyt onneksi jo helpottaa.



 

Mutta katsokaatten vielä tuota ihanuutta. Ihanaa lankaa ja mitkä upeat syksyiset värisävyt! Kiitos sinulle SNY-ystäväni, onnistuit tosiaan ilahduttamaan minua tämän kuun paketillasi! Kiitoskiitoskiitos!